Vaikka paljas maa, ja ne muutamat aurinkoiset päivät, nostattivat itsessäni todella keväisen fiiliksen, on kuitenkin sääli ettei tänä talvena ole taaskaan ollut kunnolla lunta täällä Länsi-Suomessa. Rukalla hyvin alkanut hiihtokausi ei saanut valitettavasti jatkoa kotiin päästyämme. Se ei toki johdu siitä, etteikö täällä latuja olisi. Toki on, lumetettuja sellaisia, muutaman kilometrin pätkiä. Vaan siitä, että koska en harrasta hiihtoa veren maku suussa, kaipaisin hiihtämiseltä sitä romanttista fiilistä. Tiedättekö, kun suksi luistaa ja on ilo katsella ympärillä lumisia maisemia, puita joiden oksat roikkuvat lumesta. Silmät sokaistuu valkoisesta, kimaltavasta hangesta.
Lumen kauneus lumoaa. Se puhdistaa, peittää, verhoaa ja korostaa. Lumi ilahduttaa ja valaisee sekä mahdollistaa. Voi että kuinka olisi ihanaa saada vielä kunnon lumipeite helmikuussa!
Täytyy varmaan hakea kaupasta tulppaaneita lisää, tai jopa magnolian oksa, kun näin kaipaa kunnon lumista talvea! :D
//I long for snow and Lapland too.
